Päätin alkaa kirjoittamaan blogia matkastani Kyprokselle, Nikosiaan. Olisi tarkoitus yrittää opiskella paikallisessa Frederick Universityssä pisnestä! Täältä kautta voitte seurata meikäläisen tekemisiä yms. jos jotain kirjoittamisen aihetta seuraavien kuukausien aikana tapahtuu!
Nyt on sitten viimeinen ilta, oi niin rakkaassa, Lahessa takana. Takanapäin myös aivan liian pitkä liuta läksiäisiä ja myös olo on sen mukainen. Hyvillä mielillä pääsen lähtemään, kun on toverit morjestettu perinpohjin. Viimeinen päivä lumisessa Suomessa meni kuitenkin järjettömästä koistisesta huolimatta ihan mukavasti, mitä nyt manasin matkalaukkua, joka meinasi näinkin pienellä miehelle olla liian pieni. Sain kuitenkin raivokkaan karsinnan jälkeen ängettyä lopulliseen matkalaukulliseen 19,7 kilon edestä tavaraa. Niistä kiloista kaksi minttupulloa ja yksi koskenkorva tuovat pelkästään jo pari kolme kiloa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen! Saahan sitten sieltä etelästä kenkiä, vaatteita yms. turhuuksia...
 |
| Mintun lisäksi myös Reinot saivat paikan matkalaukusta. |
Odotuksia Nikosian suhteen ei paljoakaan ole, mutta paikallinen opiskelijajärjestö ESA, joka on osa ERASMUS -Vaihto-ohjelmaa, on kyllä hehkuttanut paljon kuuluisista bileistään. Tietävät ilmeisesti kuka on tulossa paikalle. Lisäksi sää näyttää kaikenkaikkiaan hyvältä tälläkin hetkellä. Yölämpöä +7, ja huomenna päivällä +16. Sopii.
Nyt kun on laukut pakattu, lentolippu tulostettu, passi & hammasharja mukana, voi jo hieman huokaista helpotuksesta. Krapula ei tosin ole helpottanut, joten nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Aikaa nukkumiselle olisi melkein kolme tuntia, jonka jälkeen Hakalan Joel kaartaa pihaan Citroënillaan ja siitä sitten aamupalan kautta Helsinki-Vantaalle T2:een. Blue1 kone nousee toivon mukaan aikataulussa 06:55, laskeutuen myöhemmin Kööpenhaminan Kastrupin kentälle. Siellä vaihdan konetta SAS:iin, joka lennättää meikäläisen Ateenaan. Ateenassa vaihdetaan sitten Aegean Airlinesiin, joka vihdoin lennättää maahispojan Kyproksen Larnakaan. Sieltä hyppään Nikosiaan vievään bussiin, ja Nikosian bussiasemalta meikäläisen hakee kaiffari nimeltä Petros Tsiapinis. Toivon että silloin on jo krapula hellittänyt, voi olla muuten vaikeaa ääntää kaverin nimi. Taidan sanoa ihan vaa Peteksi.
Tällaista siis maahispojan harteilla tänään, saa nähdä mitä on seuraavalla kerralla. Toivottavasti jaksatte lukea meikäläisen toilailuja jatkossakin. Seuraavan kerran kirjoitellaankin sitten omalta parvekkeelta, satoi tai paistoi. Ajankohdasta tosin ei ole vielä varmuutta, mutta eiköhän jotain kirjoittamisen aihetta ilmene, puhutaan kuitenkin meikäläisestä! Ollaan rakkaat ystävät yhteyksissä, tässä vielä erittäin hyvä "kappale" aurinkorasvan tärkeydestä. Enjoy!!
Sydämmellä toivottaa Jaakko <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti