Kohteessa!

Ja näin! Pieni mies on vaihtanut onnistuneesti maisemaa, hallelujaa!

Seems legit.

Paikkakuntana siis toimii Kyproksella sijaitseva Nikosia, Kyproksen pääkaupunki. Tarkalleen ottaen sijaitsen Nikosian Kaimakli -nimisessä kaupunginosassa, joka on parin kilometrin päässä keskustasta, mutta n. 100 metrin päästä koulustani. Kaimaklista kerrottakoon sen verran, että puolet liikkeistä tuntuu olevan konkurssissa tai sen partaalla. Ai mikä eurokriisi Kreikassa? 

Tosiaan maanantaipäiväni oli hyvin pitkä ja tokkurainen. Sain nukuttua peräti 1.5h, kun koitti lähdön aika. Hovikuljettajani Hakala taisi olla itsekkin vähän tokkurassa kun paineli kehä kolmosta n. 10km Espooseen päin ohi lentokentän. Hyvin lähti. Päivän ensimmäisellä lentokentällä, Helsinki-Vantaalla, kaikki meni suhteellisen nappiin. Sain puhuttua täyteen pakatun urheilukassini käsimatkatavaraksi ja koneeseenkin pääsin sujuvasti. Lentokoneessa tosin koitin nukkua krapulaani pois, mutta turhaan. Säpsähdin pelonsekaisesta  unesta jossain vaiheessa niin pahasti, että onnistuin huitaisemaan puoliunissani vieressä istuvan herrasmiehen iPadin pois hänen käsistään. Siinä sitten vaa sekavasti totesin "aim sori" darraisella rallienglannilla. Miksi minä?

Yliarvostettu Starbucks

Ensimmäinen lennonvaihto oli Kööpenhaminassa, jossa oli vajaa puoli tuntia aikaa päästä seuraavalle portille. Kenttä oli hyvin yksinkertainen, ja kerkesin vielä käydä hakemassa törkyhintaisen Starbucks latten mukaan. Lento Köpiksestä Ateenaan meni suht nopeasti, kun sai vähän nukuttua. Ja lisäks tapasin myös erään Tanskalaisen Kasperin, kellä oli myös darra ja kuka myös oli ERASMUS -opiskelija ja menossa Nikosiaan, tosin eri kouluun. Pohdittiin, että saatetaan nähdä kyllä bileissä muutaman kerran. 

Pakollinen ikkunakuva, kiitos kissarouvan

Ateenasta Larnakaan lentäessä tuli taas liikaa ihmeteltävää väsyneelle pienelle miehelle. Hyvissä ajoin mentyäni paikalleni, joka oli kolmen hengen penkkirivillä se käytävän puoleisin, tuli paikallinen Äiti & tytär -kombinaatio kyselemään pääsyä viereisille paikoilleni. Heidät siihen päästettyeäni, kyseisen äidin noin 120-vuotias isoäiti mutisi käytävällä jotain. Äkkiä vieressä istuva rouvashenkilö tiedusteli voinko vaihtaa paikkoja tämän käytävällä mutisevan vanhuksen kanssa, jotta perhe voisi istua samalla rivillä. "Nou ropleem" kuului vastaukseni ja vanhus tyrkkäsi lippunsa meikäläiselle ja istahti alkuperäiselle paikalleni. Tuleva paikkani, 23A, oli kuitenkin varattuna jonkin kreikkalaisen kaljupään toimesta, joka vaan levitteli käsiään. Tunnelma alkoi olla kuin sirkuksessa, kun joku toinenkin henkilö oli vailla paikkaa ja totesti "Im going to be angry". (Voitte lukea äskeisen lauseen Arnold Schwarzeneggerin  äänellä niin pääsette tunnelmaani.) No hetken sekoilun jälkeen kuvankauniit lentoemännät keksivät minulle paikan alkuperäisen paikkani takaa. Sekin kuitenkin piti vaihtaa, sillä eräs toinen rouvashenkilö, ikkunapaikalta valitteli polviaan. Syynä se, että hän joutui istua sikiöasennossa koska piti jalkojaan mukana olevan kissansa kuljetuslootan päällä. Siinä n. 10km korkeudessa sitten vaihdettiin uudestaan paikkoja. rouva käytäväpaikalle ja minä ikkunapaikalle, jotta kissarouva ei menetä kävelykykyään. Alkoi jo vähän rasittaa. 

Väsynyt mies Larnaca Airportilla

Viimein päivän neljännellä lentoasemalla Larnakassa odotin tunnin verran bussia, ja mentiinkin sitten tämän tapaamani Kasperin kanssa samaa matkaa Nikosiaan. Nikosiasta minut otti kyytiin Petros ja hänen ystävänsä  Kleitos. Kämpille kun pääsin tapasin Talon isännän Luisin ja kaksi muuta suomalaista opiskelijaa; Janin ja Janikan. Hetken aikaa rauhoituttuani kävimme syömässä paikallisessa Mäkissä jonka jälkeen kauppaan ostamaan mitäpä muutakaan kuin olutta. Ensimmäisenä iltana join pari Carlsbergiä ja sammuin kuin saunanlamppu.

Aamupalalla

Nukuttuani n. 13 tuntia, heräsin auringoinpaisteeseen ja celsiuksia talulussa oli n. 18. Aamupala meni mukavasti kotiterassilla auringoinpaisteesta nauttien. Päivän ohjelma oli tutustua keskutaan, kauppoihin, sekä ostaa retkireppu. Näin päivä oikeastaankin kuluikin, ja illalla syötiin meikäläisen ja Janin tekemää ruokaa. Näin syntyi pyhä tehtävän jako: Jan ja minä laitetaan ruokaa, Janika kokkaa ja siivoaa. Not bad. Ilta otettii rauhassa viiniä nauttien ja pari leffaa katsoen. Klo 23.30 kuitenkin ystävämme Petros tuli muistuttamaan keskiviikkoillan bileistä, ja alkoi pikkuhiljaa suussa napsua. "Huomenna siis nakutellaan, mjaha" -ajattelin.

Illallinen a'la Jaakko&Jan

Tänään oli osittain sateinen päivä, ja ajatukset liikkuneet illassa. Tässä jo nyt Carlsbergia nauttien mietin illan liikkeitä. Ensimmäisenä juotan mukana olevaa Koskenkorvaa parille rankalaiselle herralle, jotka tänään saapuvat seuraksemme asumaan Erasmus Houseen n. klo 21. Saatan juottaa sitä myös itselleni. Klo 23 suuntaamme keskiviikkoiltojen vakiopaikkaan Itahiin, johon maksaa huikeat 15e sisään. Toisaalta sen mukana tuleva "free bar" -leima/ranneke toivottaa minulle hyvää huomista. Klo 10.00 alkaa koulu. Auts. Sattuu jo nyt. 

Aamupala näkymät, ok

Sellaista siis tänään ohjelmassa, saa nähdä miten homma lähtee käyntiin! Huomenna siis orientoitumispäivä koululla, ja varsinainen koulu alkaa maanantaina. Lähialueet alkavat olla jo tuttuja ja ilmatkin alkavat pikkuhiljaa lämmetä myös öisin. Tämä hyvä, sillä huoneessani on tällä hetkellä n. 15 astetta lämmintä. Onneksi on lämmikettä. Muutakin kun viinaa. Viikonloppuna kirjoittelen seuraavan kerran, varmaan tulee jo materiaalia Nikosian yöelämästä! Seuraavaan kertaan! Ps. Alla kuvia mm. Huoneestani sekä muutama turistikuva Nikosiasta, heille ketkä kuvia kyselivät!

<3:llä Jaakko

Tequilatarvikkeet takapihalta!

Lähikauppa Piripitsis

Vaatekaappi. Possupuku ofc.

Työpiste!

Kylpyamme <3

Hobitti - Odotettu matka

Hyvät kansalaiset. Med börjare.

Päätin alkaa kirjoittamaan blogia  matkastani Kyprokselle, Nikosiaan. Olisi tarkoitus yrittää opiskella paikallisessa Frederick Universityssä pisnestä! Täältä kautta voitte seurata meikäläisen tekemisiä yms. jos jotain kirjoittamisen aihetta seuraavien kuukausien aikana tapahtuu!

Nyt on sitten viimeinen ilta, oi niin rakkaassa, Lahessa takana. Takanapäin myös aivan liian pitkä liuta läksiäisiä ja myös olo on sen mukainen. Hyvillä mielillä pääsen lähtemään, kun on toverit morjestettu perinpohjin. Viimeinen päivä lumisessa Suomessa meni kuitenkin järjettömästä koistisesta huolimatta ihan mukavasti, mitä nyt manasin matkalaukkua, joka meinasi näinkin pienellä miehelle olla liian pieni. Sain kuitenkin raivokkaan karsinnan jälkeen ängettyä lopulliseen matkalaukulliseen 19,7 kilon edestä tavaraa. Niistä kiloista kaksi minttupulloa ja yksi koskenkorva tuovat pelkästään jo pari kolme kiloa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen! Saahan sitten sieltä etelästä kenkiä, vaatteita yms. turhuuksia...

Mintun lisäksi myös Reinot saivat paikan matkalaukusta.

Odotuksia Nikosian suhteen ei paljoakaan ole, mutta paikallinen opiskelijajärjestö ESA, joka on osa ERASMUS -Vaihto-ohjelmaa, on kyllä hehkuttanut paljon kuuluisista bileistään. Tietävät ilmeisesti kuka on tulossa paikalle. Lisäksi sää näyttää kaikenkaikkiaan hyvältä tälläkin hetkellä. Yölämpöä +7, ja huomenna päivällä +16. Sopii. 

Nyt kun on laukut pakattu, lentolippu tulostettu, passi & hammasharja mukana, voi jo hieman huokaista helpotuksesta. Krapula ei tosin ole helpottanut, joten nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Aikaa nukkumiselle olisi melkein kolme tuntia, jonka jälkeen Hakalan Joel kaartaa pihaan Citroënillaan ja siitä sitten aamupalan kautta Helsinki-Vantaalle T2:een. Blue1 kone nousee toivon mukaan aikataulussa 06:55, laskeutuen myöhemmin Kööpenhaminan Kastrupin kentälle. Siellä vaihdan konetta SAS:iin, joka lennättää meikäläisen Ateenaan. Ateenassa vaihdetaan sitten Aegean Airlinesiin, joka vihdoin lennättää maahispojan Kyproksen Larnakaan. Sieltä hyppään Nikosiaan vievään bussiin, ja Nikosian bussiasemalta meikäläisen hakee kaiffari nimeltä Petros Tsiapinis. Toivon että silloin on jo krapula hellittänyt, voi olla muuten vaikeaa ääntää kaverin nimi. Taidan sanoa ihan vaa Peteksi. 

Tällaista siis maahispojan harteilla tänään, saa nähdä mitä on seuraavalla kerralla. Toivottavasti jaksatte lukea meikäläisen toilailuja jatkossakin. Seuraavan kerran kirjoitellaankin sitten omalta parvekkeelta, satoi tai paistoi. Ajankohdasta tosin ei ole vielä varmuutta, mutta eiköhän jotain kirjoittamisen aihetta ilmene, puhutaan kuitenkin meikäläisestä! Ollaan rakkaat ystävät yhteyksissä, tässä vielä erittäin hyvä "kappale" aurinkorasvan tärkeydestä. Enjoy!!

Sydämmellä toivottaa Jaakko <3