Menolippu Nikosiaan: 2013

Hyvää kesäistä perjantaita!

Blogittaminen on jäänyt vähän kaiken muun hosumisen ja reissaamisen takia vähemmälle, ja viimeisestä blogistahan on jo yli kuukausi! Jotta en kirjoita valtaisaa romaania tähän, pysyttelen kohokohdissa ja yleisessä menossa. Pitkä tästä tulee silti, mutta hyviä tarinoita. Aika se vaan kuluu liian nopeasti. Surullista. Kuukausi on ollut hyvin tapahtumarikas; Paljon biitsillä pelailua, paljon seikkailuja ympäri tätä pientä saarta. Paljon kekkereitä ja hyvin paljon totaalisen mahtavia ihmisiä. Jään kaipaamaan kaikkia, joitan henkilöitä hyvinkin paljon. Mutta asiaan, ettei mene liian tunteelliseksi!

Eräs hienoista reissuista suuntautui Kyproksen pohjoispuolelle. Vuokrasimme porukalla neljä autoa, ja starttasimme Road Tripin. Jostain ihmeen syystä kuskin rooli napsahti meikäläiselle, ja edellisenä iltana oltiin normaaliin tapaan juhlittu aamun tunneille asti. Siinä sitten pienessä koistisessa luulen hyppääväni rattiin, mutta päädynkin apukuljettajan paikalle. Aivan. Päinvastainen liikenne, joten uusi yritys ja mies rattiin. Nikosian sokkeloisilla kaduilla, krapulassa, päinvastaisessa liikenteessä ajaminen ei ollut alkuun herkkua, mutta vanhana ups-kuskina pääsin jyvälle tarpeeksi nopeasti. Ensiksi suuntasimme nokat kohti Famagustaa. Kaupunki on siitä hyvin jännittävä, että suuri osa tästä, aikoinaan jopa Ibizaan verrattavissa olevasta välimeren helmestä, on kiellettyä aluetta. Vuonna 1974 turkkilaisten invaasion seurauksena Turkin sotilaat ajoivat kaikki ihmiset ulos hotelleista, rannoilta ja koko kaupungista. kaiken lisäksi oli suurin turistisesonki meneillään, ja turisteilla oli kaksi (2!!) tuntia aikaa poistua paikalta. Miltei 40 vuotta tämä Famagustan aavekaupunki, Varosha, on ollut autiona. Ainoastaan harvoilla Turkin sotilailla sekä YK:n rauhanturvajoukoilla on lupa mennä Varoshaan aitojen sisäpuolelle. Rajalta katselimme näitä hylättyjä hotelleja. Samaan aikaan hyvin karmivaa ja mielenkiintoista. Suosittelen käymään! Kuviahan ei saa sieltä ottaa, mutta katsotaan joudunko sotaoikeuteen jos täällä pari kuvaa julkaisen. Bad ass.

Famagustasta suuntasimme Golden Beachille. Ranta oli täysin autio ja olimme siellä auringonlaskuun saakka. Ranta on kilometrien mittainen ja uskomattoman kaunis. Dyyniä, hiekkaa, aaltoja. Hyvin tunnelmallista. Palaan vielä myöhemmin blogissa tähän biitsiin. Golden beachilta suuntasimme nokat kohti Kyreniaa, josta olimme varanneet hotellin. Jan kokkasi pöydän antimet koko 16-henkiselle konkkaronkalle, ja sai viimeistään tällöin Master Chef -tittelin, sen verran hyvät Spagetti Bologneset oli! Hotellilla vietimme iltaa aamun tunneille asti, tottakai, ja aamulla suuntasimme tutustumaan erääseen keskiaikaiseen linnaan. Tuhansia rappusia tuhannen väsyneenä. Oli kyllä silti sen arvoista! Lisäksi löysimme erittäin hienon rannan, joka oli kuin paratiisi. Riippumattoja, kirkasta vettä ja huikea sää; kaikkea mitä sunnuntaipäivälle voi toivoa.

Tämä viikko on ollut jo paluuta arkeen, öisiä esseiden viimeistelyjä viimetinkaan, sekä presentaatioiden valmisteluja. Joka päivä koulussa väsyneenä, parin tunnin unilla pitämään presentaatiota. Syy, miksi esseet ja presentaatiot jäi viimetinkaan, oli parin viikon lomat. Näistä lomapäivistä vietin Nikosiassa kolme tai neljä päivää. Eipä jäänyt

Viisaus palaa.

aikaa tehdä esseitä!

Ensimmäiset lomapäivät alkoivat, kun suuntasimme katsomaan Janin ja Anthonyn kanssa erään Kyproslaisen ystävämme DJ-keikkaa pieneen baariin. Piti ottaa "vaan pari", ja mennä takaisin kotiin lepäämään. Noh, tästä baarista lähdimme suht koht ajoissa, suurinpiirtein yhden aikoihin. Valitettavasti matkanvarrella kotiin on kuuluisa Ithaki. Oli torstai, ja mietimme pitkään, miksi siellä kuulostaisi olevan huikeat pirskeet. Tietenkin piti mennä katsomaan mikä meininki, ja tupa oli täpötäynnä! Siellä tuttu baarimikkomme tarjosi talonpuolesta parit shotit, ja taisimme parit oluetkin ottaa ihan vaan muodon vuoksi. Lisäksi selvisi, että Ithakissa on torstaisin "homoilta", ja se selittikin jo pitkälti paikan hieman opiskelijabileistä poikkeavan tunnelman. Mutta meno oli kuitenkin hyvä! Ithakista lähdimme kotia kohti, mutta matkalla huomasimmekin paikalliselta koululta kantautuvan mölyn. Siellä oli meneillään jonkinsortin Abi-juhla, sillä lukion kolmasluokkalaiset polttivat pihalla kirjoja, joivat ja tanssivat. Huikeita kavereita kaikenkaikkiaan, tuli omat abiturientti ajat mieleen. Paljon muistoja! Hetken aikaa heidän menoaan katseltuamme painelimme kotiin unelle.

Vastaanottokomitea

Lomaviikkojen odotetuin asia, Joelin ja Jukkiksen saapuminen, tapahtui maanantai-tiistai yönä. Lähdimme jo etukäteen sunnuntaina 15 henkisellä vastaanottokomitealla Ayia Napaan. Siitä alkoi viikon mittainen bileputki. Aivan hillitön meininki. Ensimmäisenä yönä kannoin 90-kiloisen Tsekkiläisen Pavelin hotellille, koska kaiffari oli juonut kävelykykynsä. Seuraavana yönä saapuivat Suomen sankarit. Ilmeisesti meillä on Jukkiksen kanssa jokin ihmeellinen kyky päätyä sairaalaan. Porukalla kun juotimme sambukaa suoraan pullosta herran kurkkuun, päätyi Jukkanen teille tietämättömille. Viiden aikaan yöllä kyselimme tämän sankarin perään, ja eräs veli venäläinen osasi kertoa Mikki Hiiri -paitaisen miehen nukkuneen kadulla ja tämän seurauksena päätyneen lanssin kyytiin. Noh, Herra Hakalan ja Lundin kanssa otettiin ensimmäinen mittari lennosta ja suorinta tietä lähimpään sairaalaan. Siellähän herra Eronen onnellisena pötkötti. Tosin vihastui meikäläiselle, kun ehdotin kotiin lähtemistä. Oli ilmeisen hyvä sänky ottaa unta. Päätimme painua unelle Janin kanssa, ja Hakala jäi selvittelemään Jukkasen kohtaloa. Aamulla herran sydänkäyrätkin näyttivät ilmeisen normaalilta ja herra päästettiinkin lähtemään sairaalasta. Privaattihuoneen lasku oli vaatimattomat 400e. Oisivat ees tsekanneet maksa-arvot.

Pekka poseeraa

Tiistaina päivä jatkui Cape Grekon maisemissa. 13-metrin hypyt mereen olivat omiaan tappamaan piilevän krapulan. Illemmalla ralli jatkui taas, mutta onneksi ilman sairaalaa. Keskiviikkona pidimme suuret vappupirskeet Nikosiassa, Erasmus Housesamme. Omatekemät simat (=kiljut) olivat rapian viikon verran muhineet, ja lopputulos oli oikein mukava. Tsekkimme päätyi sänkyyn jo yhdentoista aikoihin illalla, koska
veti simaa ku sieni. ESA Cyprus, rakas opiskelija järjestömme tarjosi viinaksia Ithakista niin paljon, että jotain jämiä on edelleen jäljellä. Lisäksi Hakalan vääntämät salmarit ja fisut on miltei koskemattomia. Ei mene kaupaksi edes meikäläiselle! Palasimme vasta perjantaiksi Ayia Napaan biitsille. Matka taittui taksilla, koska myöhästyimme bussista. Päivä biitsillä ja illalla taas Napan yöhön. Tapasimme ruotsalaisen baarityöntekijän, joka vietti vapaapäivää. Kaveri innostui Jukkasen ja Hakalan sekoiluista niin paljon, että lyöttäytyi seuraan. Tarjosi henkilökunta alennuksilla koko illan ja kiersimme varmaan jokaisen Ayia Napan juottolan yhdessä yössä. Jukkanen jäi hotellille unelle kuuden kieppeillä, mutta minä ja Herra H päätimme lähteä Nissi Beachille hyppimään alasti kielekkeeltä mereen. Huikea idea. Kahdeksan maissa aamulla auringonnoustessa, päätimme ottaa yöunet taivasalla. Hakala otti itelleen nätit rusketusraidat; oli hyvä idea pitää käden mahan päällä!

Nokoset Herra H:n kanssa Nissi Beachilla

Lauantaina palasimme yöksi Nikosiaan rauhoittumaan, sillä piti antaa tomun laskeutua Panthea hotellissa. Siellä kun ei olisi saanut ylimääräsisiä yöpyä ja aiheutimme kai pientä pahennusta. Sunnuntaina lähdimme poikain kanssa käymään vielä Kyreniassa, ja sen jälkeen toivotin heille hyvää kotimatkaa. Meikäläisen oli jäätävä yöksi Nikosiaan, sillä en halunnut missata kevään suurimpia bileitä Guabassa. Lisään blogin loppuun linkit videoon bileistä, niin tiedätte miksi en halunnut missata sitä reissua! Sitä ei voi sanoin kuvata.

Mustalaisleiri Golden Beachilla

Tiistaina palauduimme Guabasta. Keskiviikkona oli Camping -reissun vuoro. Pari telttaa, makuupusseja, vilttejä, ruokaa ja juomaa ja rakkaita ihmisiä! Suuntasimme 11-henkisellä porukalla Golden Beachille ja pistimme leirin pystyyn. Aivan uskomaton ilta. Uimme, pykäsimme vanhanliiton leirinotskin (josta otan kunnian itselleni ja Soumen Pulustusvoimille), söimme ja joimme aamuun asti. Seuraavan päivän otimme rennosti beachillä, vaikka sää ei ollut ihan täydellinen. Kuitenkin parempi kuin Nikosiassa, jossa riehui voimakas ukkonen ja rakeita satoi kun Suomessa konsanaan.

Perjantaina piti jälleen lähteä Ayia Napaan, sillä oli aika ESA:n järjestämälle Ayia Napan reissulle. Kahden päivän ja yön bilettämisen seurauksena sunnuntaiaamuna kertasimme yön saldoa. Kahdella henkilöllä tatuoinnit (tähti tatuointeja, toisella jalassa ja toisella alavatsassa), sekä kolmella henkilöllä nänniläväri. Super Juice teki tehtävänsä!

Tällä viikolla on siis keskitytty tekemään yötä myöten esseitä; verta, hikeä ja kyyneleitä, pelonsekaisia tunteita ja hajoamisen hetkiä. Sitä kuitenkin helpotti tieto siitä, että en ole yksin ongelmani kanssa. Moni muukin päätti viettää lomat viettäen ikimuistoisia hetkiä. Oli se sitten päätymistä sairaalaan, hyppyjä mereen, ympäri saarta matkustamista, visiittejä muihin maihin tai vain viettämistä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Se oli sen arvoista, ja tulen varmasti aina muistamaan nämä viikot, nämä kuukaudet!

Lopputekstinä vielä tarina puhelimestani, jonka kadotin kolme ja puoli kuukautta sitten. Tarinan katoamisesta voitte lukea tekstistä "Kippis, Santé & Cheers!". Jokatapauksessa, sain tämän puhelimen takaisin. Puhelimen takaisin saanti vaati paljon tuuria, päättelykykyä ja hyviä ystäviä; Ensin jostain syystä puhelin alkoi lataamaan kuvia Skydriveen (Luurini lataa kaikki kuvat sinne automaattisesti, varmuuskopioiksi tai jotain vastaavaa) Siellä oli sitten monia kuvia perheestä yms, mutta ei kuvaa itse puhelimen "haltijasta". Kuitenkin oli eräs selkeä kuva taksista, jossa näkyi myös sen rekisterikilpi. Keskiviikkona Ithakissa kerroin tarinaa ihmisille näistä kuvista. Kuin ihmeen kaupalla, sama taksi kaartoi Ithakin pihaan. Menimme auton sisään, ja vartoimme kuskia. Kuski ilmestyi paikalle, ja aloimme kuulustella kaveria. Selvisi, että hän ei ollut "varas", mutta tarjoutui auttamaan. Menimme taksitolpalle, ja vertailimme kuvia taksikuskien kanssa. He päättelivät eräästä kuvasta, jossa näkyi osa ratista ja miehen kengät, että kysessä on Mersu ja suht nuori kaveri. Toisessa kuvassa, joka oli otettu auton sisältä, näkyi valkoinen peili. Miehet päättelivät tästä, että kyseessä on suht nuori kaveri, valkoisella uudehkolla mersulla, ja hän luultavasti on taksikuski. Lisäksi kuvat perheestä antoivat osviittaa miehen henkilöllisyyteen. Kuskit kertoivat, että saattavat tietää kellä puhelin ehkä on. Sain nimen ylös, ja soiteltiin eri taksiyhtiöitä läpi yrittäen saada kaveria kiinni. Lopulta

Jälleennäkemisen riemu!

selvisi, että kaveri ei ollut sillä hetkellä töissä. Eilen torstaina tämä avulias taksikuski soitti minulle, ja osasi kertoa puhelinnumeron, josta tavoittaa tämän "epäillyn". Suomen pelin jälkeen soitimme numeroon, ja siellä vastasi "epäilty". Nimi täsmäsi, mutta hän ei osannut puhua englantia. Onneksi eräs Kypriootti ystäväni oli käymässä, ja annoin hänelle puhelimen ja kerroin mistä kysymys. Selvisi, että "epäilty" oli löytänyt puhelimen autostaan. Hän oli soittanut meikäläiselle ambulanssin, ja siinä rytäkässä puhelin oli ilmeisesti tippunut hänen autoon, josta löysi sen pari päivää myöhemmin. Sovittiin treffit tälle aamulle, ja sain puhelimeni takaisin täysin ehjänä. Jouduin muutaman kympin heittämään kaverille.

Sellaista blogia tällä kertaa, toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti! Nyt viimeisiä viikkoja viedään joidenkin osalta, haikeita hyvästejä jätetään. Ensi viikon tehtävänä on viettää mahdollisimman paljon aikaa tärkeimpien ihmisten kanssa. Meikäläisen reissua on kuitenkin vielä rapia kuukausi jäljellä. Ystäväni Samuli saapuu kesäkuun alussa, ja silloin on takuuvarmat tapahtumarikkaat ja unohtumattomat pari viikkoa edessä. En kuitenkaan halua vielä ajatella reissun loppumista. Ajattelen mielummin Herrojen Erosen ja Hakalan tavoin: "Kuluu muttei lopu!"

Br, JS ;) ps. video Guabasta: http://www.youtube.com/watch?v=KZ1C5fnFoHg (Muistakaa HD!)

Hakala ottaa rusketusrajaa vattaa

Pekka ottaa unta

ERASMUS

Simat porisemassa

Kuski & Apukuski

Bros!

Uintihetki

Kuvaushetki

Road Trip Poppoo!

Anthony & Time of his life

Lion!

Moro teille!

Darrassa huipulla

Siisti kielto. Muistakaa ku käytte Famagustassa

Golden Beach

Hylätty hotla Famagustassa

Tyhjänä kaikki. 40 vuotta.

Aavekaupunki.

Bändi

Brother from another mother!

Jutsku<3

Jeebadi!

Pavel

Dési Rée & Jan

Minä ja Joshka kroko

Kuumottelua

Pikku kontrasti ero veljillä

Cavo Greko

Minä ja pari kalkkikivipatsasta

Älästi!

Hellurei ja hyvää kevään alkua kaikille!

Viime blogista on kulunut jo aivan liian pitkä aika, mutta syy tähän on ollut tämä puuduttava Midterm -aika. Viikon sisään neljä tenttiä, lisäksi neljää erilaista, suurehkoa tehtävää on joutunut kirjoittelemaan. Näin ollen blogi on ollu ns. "jäissä" nämä reilut pari viikkoa. Silti on ehtinyt tapahtua kaikenlaista mukavaa täällä välimeren auringon alla. Oikeastaan kahdella sanalla voi kuvailla viikonloppujani: Ayia Napa. Aivan huikea mesta, jonne pääsee kätevästi bussilla (meno-paluu 3,5e, kesto 1.5h) taikka soittamalla kuuluisalle Fatguylle, joka toimii ikäänkuin pimeänä taksina. Kaveri heittää mihin tahansa päin tätä saaren pahaista sopuhintaan. Not bad.

Parin viime viikon teema on siis viime viikoilla ollut melko yllättävä: Opiskelu. Varmaan viimeksi ylioppilaskirjoituksiin tjsp. olen joutunut näin paljon kerralla lueskelemaan. Ainakin tuntuu siltä, kun kielenä on Lontoo. Huomasin tämän viikon aikana tenttien tason olevan täällä huomattavasti helpompi kuin Suomessa. Vaikka on tuntunut, että joihinkin kokeisiin ei olisi tarpeeksi valmistautunut, on kokeet menneet mielestäni hyvin. Parista tentistä on jo tullut tulokset, ja kiitettävää on pukannut. Heh, meikäläiselle kiitettäviä! Tämän ja ensi viikon aikana pitäisi tulla loputkin tulokset, joten niihin palaan myöhemmin.

Osa juhlakansasta!

Kuitenkin tässä on kerennyt myös rentoutumaan lukemisten ohessa, sillä nopean laskutoimituksen mukaan olen kolmen viikonlopun aikana ollut kuusi päivää ja yhden yön Ayia Napassa, joten tämän blogin kuvitus on hyvin rantakuva -painotteista. Bileitäkin on ollut muutamat, sillä pari viikkoa sitten lauantaina juhlimme ranskalaisen ystävämme Kathleenin syntymäpäiviä. Teemana oli TexMex -ilta, ja yllätysjuhlat. Kathleen luuli menevänsä kämppiksieni Pierren ja Anthonyn kanssa syömään, mutta ohjattiikin tänne, jossa muutaman kymmenen Erasmus-opiskelijan voimin yllätettiin syntymäpäiväsankari. Kyyneleitä vieri juhlakalun silmäkulmista, ja väittäisin tämän olleen hänen tähän mennessä paras syntymäpäivä. Ilta oli muutenkin onnistunut ruuan ja juomien puolesta.

Maisemakuva, pahoittelen roskaa linssissä

Ayia Napassa olemme käyneet katsastamassa Nissi Beachin lisäksi myös Cape Grekon huikeat meriluolat
sekä loistavan paikan hyppiä kielekkeeltä mereen! Matka Cape Grekoon oli alkuun sompailua paikasta toiseen. Onneksi paikalliset auttoivat löytämään perille, ja lopulta kävelimme ehkä tunnin verran ennen kuin löysimme perille. Oli kyllä täysin sen arvoista, paikka oli aivan mahtava ja suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan paikan, jos Kyprokselle joskus eksytte!

Viime viikonloppuna päätimme repäistä ja ottaa hotellihuoneen lauantai-sunnuntai väliseksi yöksi Napasta. Hintaa tuli per naama 7.5e/yö, ja huoneessa yöpyi 4-5 henkilöä. Meitä oli yhdeksän henkilöä, joten selvisimme parilla huoneella. Tämä oli ihan loistava vaihtoehto, sillä normaalisti viimeinen bussi Napalta Nicosiaan lähtee jo klo 16.00, joten hotellin avulla saimme lisää biitsiaikaa, sekä pääsimme seuraavana aamuna English breakfastin jälkeen mukavasti taas nauttimaan auringosta. Lämpöä oli koko viikonlopun n. 27c, joten kelpasi löhöillä jopa pikku koistisessa sunnuntaina auringossa. Illalla Ayia Napassa ei ollut paljoakaan elämää. Tämä oli mielestäni erinomainen homma, sillä pääsi paremmin tutustumaan paikkoihin rauhassa. Kävimme eräässä kalaravintolassa syömässä porukalla äärimmäisen herkullisen Fish Mezen, johon kuului yhteensä 12 eri kalalajia. Hintaa per nassu kertyi 12e, joten illallinen ei ollut hinnalla pilattu sekä oli kaiken puolin täyttävä ja erinomainen. Illallisen jälkeen suuntasimme hotellillemme pelailemaan juomapelejä, ja siitä reggae-baarin kautta johonkin yökerhoon, jonka nimeä en juuri nyt muista! Meno oli aivan huikea, vaikka kyseessä ei ole vielä edes sesonkiaika! Saa nähdä miten muuttuu asiat tässä alle kuukauden sisään, kun alkaa sesonki. Huh.

Tämän viikon alku meni nyt tosiaan kokeiden parissa. Eilen pystyi jo huokaista helpotuksesta, ja tänään voikin lähteä illalla maistelemaan vähän miltä se Ithakin keskiviikko maistuikaan. Lisäksi voitin TAAS jonkin sortin kilpailun, jolla meikäläistä ajetaan pilettämään. Kisassa piti twiitata jotain erääseen clubiin viittaavaa, ja twiittaajien kesken arvottiin ilmainen sisäänpääsy, ilmaiset juomat yms. No voittohan sieltä tuli. Jotenkin tuntuu, että ne tekee sen tahalleen. Lauantaina pitäisi käydä katsastamassa, miltä näyttää saaren pohjoispuolen Kyrenia. Paljon hyvää olen kuullut paikasta, saa nähdä pitääkö paikkansa huhupuheet upeista rannoista ja ystävällisistä ihmisistä. En epäile kyllä yhtään.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Seuraavan kerran koitan olla aktiivisempi blogin suhteen, kiitos ja anteeksi heille, jotka ovat kyselleet uuden kirjoituksen perään! Alapuolella taas rantakuvia, joita on varmasti mukava katsella keväthankien keskeltä! Peace!

Br, Js ;)